Hannah Arendt (1906-1975) oli
saksalainen filosofi, joka teoksissaan tutkii valtaa ja totalitarismia.
Arendt syntyi juutalaisperheeseen
Lindenin pikkukaupungissa, nykyisessä Hannoverissa. Vuonna 1924 Arendt muutti
Marburgiin opiskelemaan filosofiaa.
Hänen opettajanaan toimi muun mm. Martin Heidegger, jonka kanssa Arendtilla oli
myös rakkaussuhde. Heidegger tuli myöhemmin tunnetuksi natsimyönteisyydestään,
mikä oli ristiriidassa Arendtin omaa taustaa ja myöhempää tutkimustyötä
ajatellen. Arendt toimi natseja vastaan useissa eri järjestöissä Saksassa ja
myöhemmin Ranskassa. Hänet vangittiin useaan otteeseen, ja vuonna 1941 Arendt
onnistui viime hetkellä pakenemaan Yhdysvaltoihin.
Arendt koki juutalaisuuden lähinnä
olleen hänelle ulkoa päin annettu leima. Arendtin itsensä mukaan hänen
kokemuksensa 1900-luvun kauheuksista eivät rajoittuneet pelkästään holokaustiin
vaan ulottuivat aina ensimmäisestä maailmansodasta Vietnamin sotaan. Kaikki
nämä loivat lähtökohdan hänen pyrkimykselleen muodostaa filosofisesti
perusteltu käsitys ihmisyyden kollektiivisesta olemuksesta. Arendtin teos on suomennettuna Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahan arkipäiväisyydestä tarjoaa
maanläheisen näkökulman pahuuden problematiikkaan. Arendtin mukaan Eichmannia
ja hänen kaltaisiaan natsirikollisia ei luonnehdi jokin poikkeuksellinen tai
muulle elämälle vieras pahuus. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka sortuvat
hirmutöihin seuraten byrokraattisia ja ”oikeiksi" kokemiaan sääntöjä.
Arendtin mukaan Eichmannin tapaisilta puuttui moraalista mielikuvitusta. He
eivät yksinkertaisesti osanneet pohtia tekemäänsä ja eivätkä näin ollen
myöskään kyseenalaistaneet ylhäältä annettuja ohjeita. Näin Arendt haluaa
suunnata huomion siihen, miten hyvän ja pahan välinen ero voi riippua varsin
arkipäiväisistä seikoista.
Arendt toimi
Eichmann-oikeudenkäynnissä The New Yorker -aikakauslehden reportterina. Näiden
raporttien pohjalta kirjoitettu teos aiheutti valtaisan kohun. Kirja jopa
tulkittiin Eichmannin tekojen vähättelyksi, vaikka Arendtin tarkoitus oli tuoda
esiin näiden tekojen tekijän ”kaamea ja kauhistuttava normaalius”. Osin juuri
1960-luvun alun natsioikeudenkäyntien myötä historioitsijat kiinnostuivat
holokaustista. Kansallisen tradition rinnalle tuli uusia lähestymistapoja.
Saksassakaan natsiaikaa ei enää sivuutettu asiana, joka oli oli vain
tapahtunut.
Arendtin pohdinta pahuuden
olemuksesta saa pohtimaan, miten varsinkin totalitaariset ja yksinvaltaiset
järjestelmät pahuutta ruokkivat ja miten johdettavissa olemme.
Saksalainen elokuvaohjaaja,
Margarethe von Trotta, on ohjannut aiheesta elokuvan (2011-2012), Hannah
Arendtia näyttelee Barbara Sukowa. Suomessa Arendtin elämää on käsitelty
näytelmässä "Hannah ja rakkaus" teatteri Korjaamossa. Näytelmän
keskiössä on suhde Martin Heideggeriin.
Eichmann Jerusalemissa. Raportti
pahan banaalisuudesta. 1963.
Ari-Elmeri Hyvönen Hannah
Arendtista 15.5.2013 osoitteessa: www.filosofia.fi (Portti filosofiaan).
Katri Törmikoski, Vaikenemisesta
menneisyyden kohtaamiseen. Tampereen yliopisto. Yleisen historian pro gradu
-tutkielma. Tampere. 2007.
Kommentit
Lähetä kommentti