Siirry pääsisältöön

Mäntänvuoren näkötorni


Mäntänvuoren vanhempi näkötorni 1900-luvun alussa. Näkötorni oli myös paitsi suosittu matkailukohde, myös perheiden sunnuntairetkien kohde. (Kuva on Serlachius-museossa olevan mänttäläisen kauppias Hoffrenin kuva-albumikuvakokoelmasta)

Suomi on näkötornien luvattu maa. Niitä löytyy varsinkin Etelä-Suomesta, mutta myös Pohjois-Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta. Mäntänvuori oli jo 1800-luvun lopussa tunnettu näköalapaikka. Siellä sijaitsi myös kaunisrakenteinen näkötorni. Vaikka alueen maisemalliset arvot tunnustettiin, ei näkötornin elinkaari ollut pitkä. Se purettiin huonon kuntonsa vuoksi ensimmäisen maailmasodan aikana 1916. Elettiin yhteiskunnallisesti kuohuvaa ajanjaksoa maamme historiassa. Aikaa sekä mahdollisuuksia näkötornin ylläpitämiseen ei ollut.

Mäntänvuoresta tuli vuorineuvos Gösta Serlachiuksen toimesta 1920-luvulla virkistys- ja liikuntapaikka. W.G. Palmqvistin Serlachiukselle suunnittelema "Huvimatkatupa" rakennettiin 1928 entisen näkötornin vanhalle kivijalalle. Maja on toiminut vuosikymmenten ajan kahvilana. Alue rauhoitettiin lääninhallituksen päätöksellä luonnonsuojelualueeksi 1945. Vielä 1900-luvun puolessa välissä Mäntänvuoressa oli hyppyrimäki, jossa pidettiin monet kilpailut. Kunnostuksen jälkeen, vuodesta 2005 alkaen se on palvellut näkötornina. Nykyisellään koko alue on suosittu retki- ja virkistyskohde.

Vanhempi näkötorni pystytettiin Keski-Suomen maatalousnäyttelyä varten nykyisen majan kohdalle vuonna 1895. Torni oli hyvin koristeellinen ja taidokkaasti tehty. Maatalousnäyttely pidettiin Mäntän tehtailla heinäkuun puolivälissä 1895, ja kävijöiden toivottiin vierailevan myös näkötornissa ihailemassa luonnonkauniita maisemia. Rakentaminen oli lähtenyt liikkeelle yksityisin varoin. Näkötornin hyväksi pidettiin mm. iltamat.

Valmistuneesta näkötornista olivat hyvät näkymät kuuteen pitäjään asti Keuruuta lukuun ottamatta, kirjoitti sanomalehti Suomalainen toukokuun lopussa 29.5.1895. Jo itse Mäntänvuori oli 190 metriä korkea, joten nyt oltiin korkealla paikalla, josta näki naapurikuntiin Kuorevedelle ja Juupajoelle saakka.

Jos satut kulkemaan Tampereen -Waasan rautatietä niin ota aikaa mukaasi ja poikkea Vilppulan asemalta, Mäntän läheisyydessä olevalle Mäntänwuorelle rakennetusta näkötornista katsomaan, sieltä näet heti yleiskatsauksella Kuoreweden yli yhdellä silmäyksellä. (Kunnalliset Sanomat 10.4.1896).



Mänttä-Seura rakennutti vuonna 2005 alueen luonnonkauniiseen maisemaan historiallisen näkötornin. 
(https://vimeo.com/32274255)



 Vuonna 1928 rakennettu kulttuurihistoriallisesti arvokas Vuorenmaja sijaitsee keskellä kaunista Mäntänvuoren luonnonsuojelualuetta Mäntässä ja palvelee nykyään asiakkaitaan viinitupana ja kahvilana. (Jalasjärven museo)



Lähteitä:

Mönkkönen, Mauri 1992. Mäntän historia 1860–1947. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta.
https://www.vuorenmaja.fi/fi/vuorenmaja
Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus 2014. Kohdekuvaukset osa I. Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet ja maakunnallisesti arvokkaat kohteet osoitteessa:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/109265/Raportteja%20111%202014.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Keski-Suomi 27.6.1895 Keski-Suomen maatalousnäyttelystä.
Tampereen Uutiset 6.10.1893
Kunnalliset Sanomat 10.4.1896
Suomalainen 29.5.1895
Kuvat: Mänttä-Vilppula, kaupunkipalvelut, Jalasjärven museo ja Serlachius-museot


Kommentit

  1. Nykyinen näkötorni on rakennettu entisen mäkihyppytornin paikalle 2005. Se on uudistuotantoa, eikä ole koskaan ollut hyppytornina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh